Suorituskyvyn rajat – kun ”paras” ei enää riitä

Organisaatiot ovat yhä suorituskykyisempiä. Ne optimoivat prosesseja, asettavat tavoitteita, seuraavat mittareita ja palkitsevat onnistumista. Nämä vahvuudet eivät kuitenkaan välttämättä takaa kestävää menestystä tai organisaation elinkelpoisuutta pitkällä aikavälillä.

Esityksessä tarkastellaan suorituskykyä organisoivana logiikkana sekä sen rakenteellisia rajoja. Keskustelemme siitä, miten tavoitteilla johtaminen ja suorituskyvyn optimointi menettävät tehoaan ympäristöissä, joissa epälineaarisuus lisääntyy ja arviointikriteerit muuttuvat epävakaiksi, sekä siitä, kuinka nämä rajat usein tulkitaan toimeenpanon ongelmiksi sen sijaan, että kyseenalaistettaisiin taustalla olevia perusoletuksia.

Esityksessä tehdään erottelu suorituskykylogiikan ja adaptiivisen logiikan välillä. Tarkoitus ei ole hylätä suorituskykyä, vaan paikantaa sen rajat – ja avata tilaa toisenlaiselle organisoinnin logiikalle.